Yritysten työterveyshuollon laajuus vaihtelee merkittävästi, ja tämä on usein yllätys sekä työnantajille että työntekijöille vasta kun palvelua tarvitaan. Suomessa työterveyshuolto jakautuu lakisääteiseen ennaltaehkäisevään osaan ja työnantajan valitsemaan sairaanhoidon tasoon, eikä näiden kahden välinen ero ole aina selvä edes niille, jotka ovat käyttäneet palvelua vuosia.
Työterveyshuollon kaksi eri tasoa
Työterveyshuoltolaki velvoittaa jokaisen työnantajan järjestämään työntekijöilleen ennaltaehkäisevän työterveyshuollon riippumatta yrityksen koosta tai toimialasta. Tämä on niin sanottu lakisääteinen minimitaso, ja se on pakollinen – ei valinnainen etu.
Sen sijaan sairaanhoitopalvelut ovat työnantajalle vapaaehtoisia. Työnantaja voi valita, ostaako se työterveyshuollon palveluntuottajalta pelkän lakisääteisen osan vai laajemman paketin, joka kattaa myös yleislääkäritasoisen tai jopa erikoislääkäritasoisen sairaanhoidon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaksi saman alan työntekijää voivat saada hyvin erilaista palvelua riippuen siitä, minkä sopimuksen heidän työnantajansa on tehnyt.
Mitä lakisääteinen ennaltaehkäisevä työterveyshuolto sisältää
Ennaltaehkäisevä työterveyshuolto keskittyy työkyvyn ylläpitoon ja työperäisten terveysriskien hallintaan. Siihen kuuluu tyypillisesti:
Työpaikkaselvitykset, joissa työterveyslääkäri tai työterveyshoitaja arvioi työympäristön kuormitustekijöitä, kuten fyysistä rasitusta, kemikaaliriskejä tai psykososiaalista kuormitusta. Terveystarkastukset, jotka tehdään erityisesti työn alkaessa, säännöllisin väliajoin sekä erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä. Työkykyä ylläpitävä toiminta, kuten ohjaus elintapoihin liittyen tai varhaisen tuen mallin mukainen puuttuminen työkyvyn heikkenemiseen. Neuvonta ja ohjaus esimerkiksi ergonomiaan tai työn kuormittavuuteen liittyen.
Tämä lakisääteinen osa ei sisällä sairauksien hoitoa. Jos työntekijä sairastuu flunssaan tai tarvitsee reseptin, pelkkä ennaltaehkäisevä työterveyshuolto ei kata käyntiä – tällöin työntekijä ohjautuu joko kunnalliselle terveysasemalle tai yksityiselle lääkäriasemalle, ellei työnantaja ole hankkinut sairaanhoidon lisäpalvelua.
Sairaanhoidon laajuus – mistä työnantaja voi valita
Suomessa noin kaksi kolmasosaa työnantajista on hankkinut työntekijöilleen myös sairaanhoitopalvelut, vaikka se ei ole pakollista. Tämä on kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellinen järjestely: työterveyshuolto kattaa merkittävän osan työssäkäyvän väestön terveyspalveluista Kela-rahoitteisesti, eikä vastaavaa mallia ole monessa muussa maassa.
Sairaanhoidon laajuus vaihtelee tyypillisesti näin:
Perustason sairaanhoito kattaa yleislääkärin vastaanoton, tavallisimmat laboratoriotutkimukset ja lyhytaikaiset sairauslomat. Tämä riittää useimpiin arkipäivän vaivoihin, kuten hengitystieinfektioihin tai lieviin tuki- ja liikuntaelinvaivoihin.
Laajennettu sairaanhoito voi sisältää myös erikoislääkärin konsultaatioita, esimerkiksi ortopedin, ihotautilääkärin tai gynekologin vastaanoton ilman erillistä lähetettä. Erikoislääkärin vastaanotolle pääsy ilman lähetettä on usein juuri se etu, jota työntekijät arvostavat eniten, koska julkisessa terveydenhuollossa erikoislääkärille pääsy edellyttää yleensä lähetettä.
Kuvantaminen ja toimenpiteet saattavat sisältyä laajimpiin sopimuksiin, esimerkiksi röntgen- tai ultraäänitutkimukset sekä pienet toimenpiteet.
Mielenterveyspalvelut ovat viime vuosina nousseet yhä keskeisemmäksi osaksi työterveyssopimuksia, sillä työuupumus ja mielenterveyssyyt ovat yleistyneet merkittävästi sairauspoissaolojen syinä.
On tyypillinen virhe olettaa, että kaikki työterveyssopimukset ovat samanlaisia. Sopimuksen tarkka sisältö – mitä diagnooseja, ikärajoja tai käyntikattoja siihen sisältyy – kannattaa aina tarkistaa työnantajalta tai työterveyshuollon palveluntuottajalta ennen kuin olettaa palvelun kattavan tietyn tarpeen.
Yleinen väärinkäsitys: työterveys ei korvaa kaikkea
Monet työntekijät luulevat, että työterveyshuolto kattaa automaattisesti kaiken terveydenhuollon tarpeen, myös perheenjäsenten hoidon tai vapaa-ajan vammat. Tämä ei pidä paikkaansa. Työterveyshuolto on tarkoitettu vain työsuhteessa olevalle henkilölle itselleen, ei perheenjäsenille.
Lisäksi monissa sopimuksissa on rajattu ulos esimerkiksi hammashoito, silmälääkärin palvelut tai pitkäaikaissairauksien seuranta, jotka jäävät julkisen terveydenhuollon tai yksityisen sairausvakuutuksen varaan. Hammaslääkärit, silmälääkärit ja fysioterapia ovat omia palvelukokonaisuuksiaan, joita ei automaattisesti niputeta työterveyshuoltoon.
Miten työntekijä voi selvittää oman työterveyshuoltonsa laajuuden
Käytännön esimerkkinä: toimistotyöntekijä, jolla on niska-hartiaseudun oireita, saattaa olettaa pääsevänsä suoraan fysiatrin tai ortopedin vastaanotolle työterveyden kautta. Todellisuudessa moni sopimus edellyttää ensin käyntiä yleislääkärillä tai työterveyshoitajalla, joka arvioi jatkohoidon tarpeen. Tämä porrastus on yleinen käytäntö, joka ei aina käy ilmi ennen kuin sitä tarvitsee.
Selkein tapa varmistaa oman työpaikan työterveyssopimuksen sisältö on pyytää HR-osastolta tai suoraan työterveyshuollon palveluntuottajalta kirjallinen palvelukuvaus. Siitä käy ilmi, mitkä erikoislääkärin palvelut kuuluvat sopimukseen ja tarvitaanko niihin lähete. Myös ennaltaehkäisevät terveystarkastukset kannattaa aikatauluttaa, sillä ne ovat usein osa sopimusta riippumatta sairaanhoidon laajuudesta.
Työterveyshuolto suhteessa muihin vaihtoehtoihin
Kun työterveyshuollon kattavuus ei riitä tai palveluaikaa ei ole saatavilla nopeasti, työntekijällä on käytännössä kolme vaihtoehtoa: kunnallinen terveysasema, jossa asiakasmaksut ovat matalat mutta hoitotakuun mukainen odotusaika voi olla useita viikkoja ei-kiireellisissä asioissa; yksityinen lääkäriasema, jossa pääsee usein nopeammin mutta hinta on korkeampi, tosin osan kuluista voi saada takaisin Kela-korvauksena; tai etälääkäripalvelu, joka sopii erityisesti yksinkertaisiin ja kiireellisiin arkivaivoihin.
Monet suomalaiset yritykset ovat viime vuosina lisänneet etälääkäripalvelut osaksi työterveyssopimustaan, sillä ne nopeuttavat matalan kynnyksen asioiden hoitoa ilman fyysistä käyntiä. Tämä on osa laajempaa trendiä, jossa etälääkäripalveluiden käyttö on kasvanut nopeasti 2020-luvulla.
UKK – yritysten työterveyshuollosta
Onko työnantajan pakko tarjota sairaanhoitoa työterveyshuollon kautta?
Ei. Laki velvoittaa työnantajan järjestämään vain ennaltaehkäisevän työterveyshuollon. Sairaanhoitopalvelut ovat työnantajalle vapaaehtoinen lisä, jonka laajuus vaihtelee sopimuksesta riippuen.
Kattaako työterveyshuolto erikoislääkärin vastaanoton?
Vain jos työnantajan sopimus sisältää tämän tason. Osa sopimuksista mahdollistaa suoran pääsyn tiettyihin erikoislääkäreihin ilman lähetettä, osa edellyttää ensin yleislääkärin arviota.
Voiko työterveyslääkäri kirjoittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon?
Kyllä, työterveyslääkäri voi kirjoittaa lähetteen julkiseen erikoissairaanhoitoon tarpeen mukaan, aivan kuten muutkin laillistetut lääkärit. Yksilöllinen arvio tehdään aina vastaanotolla.
Yhteenveto
Yritysten työterveyshuollon todellinen laajuus riippuu aina siitä, minkälaisen sopimuksen työnantaja on tehnyt palveluntuottajan kanssa – lakisääteinen ennaltaehkäisevä osa on kaikille sama, mutta sairaanhoidon taso vaihtelee huomattavasti. Työntekijän kannattaa selvittää oman työterveyshuollon palvelut ja oikeudet etukäteen, jotta yllätyksiltä vältytään juuri silloin kun apua tarvitaan kiireellisesti. Yksilöllisissä terveyskysymyksissä kannattaa aina kääntyä oman työterveyslääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen puoleen – akuuteissa hätätilanteissa soita aina 112.
